Tere!
Oppikirjan mukaan (Eerola: Polttomoottorit) moottorista saadaan paras hyötysuhde, kun palamisen aiheuttama
painehuippu osuu optimikohtaan, joka riippuu moottorityypistä, kuormituksesta ja kierrosluvusta.
Tavallisesti optimikohta on 10...15 astetta yläkuolokohdan jälkeen. Sytytysennakolla pyritään saamaan paine-
huippu osumaan (lähes) optimikohtaan kaikilla kierrosluvuilla.
Jammun mekaaninen säädin antanee keskimäärin parhaan kompromissin. Tosin sekään ei huomioi moottorin
kuormitusta (vanhoissa autoissa on alipainesäädin sitä varten).
Tärinöihin sytytysennakko voi kai vaikuttaa vain moottorin kierrosluvun kautta. Eli jos sytty on aikaisella niin painehuippu
jarruttaa mäntää enemmän=>männän kiihtyvyys kasvaa=>tärinä lisääntyy. Eli sytytysennakolla saa lisää tärinää, mutta tutinan
pienentäminen vaatinee muita konsteja.
Mitenkähän Pamco hoitaa kosketuskulman? Hall-anturin päällä pyörivässä alumiinilimpussa näyttää olevan neljä magneettia.
Tarkoittaako bipolaarinen sitä, että anturi vaihtaa tilaa aina, kun magneetti vilahtaa ohi? Silloin yksi magneetti kytkee virran
puolalle ja toinen katkaisee sen. Magneettien täytyy vissiin olla limpussa eri päin siten, että esim. magneetin S-napa kytkee anturin
ja N-napa katkaisee, muuten voi mennä sytty sekaisin.
Pamcoa käytettäessä mekaaninen säädin hoitaa ennakon, joten käynnistettäessä sytty on aina perusennakolla, eikä takapotkuja
tule. Elektronisissa säätimissä juttu onkin hankalampi. Mahtaako Boyer tunnistaa kumpaan suuntaan kone pyörii?
-mauri-
Kirjoittaja